"Että päästäis sopuun ja saatais tää nyt pois päiväjärjestyksestä" : nuorten kokemuksia rikosten sovittelusta

Tutkielmassa tarkastellaan rikosten sovitteluun osallistuneiden alaikäisten nuorten kokemuksia sovitteluprosessista ja heidän sovittelulle antamiaan merkityksiä. Kokemuksia tarkastellaan sovittelun taustalla vaikuttavan korjaavan oikeuden teoriaa ja periaatteita sekä sovittelun käytäntöjä vasten. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä sovitteluprosessista nuorten kokemana. Laadullisen luonteensa vuoksi tutkimuksessa ei ole tarkoituksena tuottaa yleistettävää tietoa, mutta tutkimustuloksista on mahdollista tunnistaa sovitteluprosessin käytäntöjen kriittisiä pisteitä ja mahdollisia kehityskohteita. Korjaavan oikeuden ideologia perustuu ajatukseen, jonka mukaan kaikki, joita rikos on koskettanut, kokoontuvat keskustelemaan konfliktista, sen seurauksista ja siitä, mitä sen johdosta pitäisi tehdä. Korjaavan oikeuden piirissä kritisoidaan rikosoikeusjärjestelmää rikosten ”varastamisesta” asianosaisilta ja vaaditaan rikosten palauttamista uhrin ja rikoksen tekijän omaisuudeksi. Korjaavan oikeuden mukaisessa sovitteluprosessissa korostetaan asianosaisten välistä vuorovaikutusta ja dialogia sekä osallisuutta tapauksen käsittelyssä ja ratkaisujen tekemisessä. Tavoitteena uhrille aiheutuneiden vahinkojen korjaaminen ja rikoksen tekijän vastuunotto. Tutkimusta varten haastateltiin kahdeksan 15–17-vuotiasta nuorta asianomistajaa (uhri) ja epäiltyä (rikoksen tekijä), jotka osallistuivat sovitteluprosessiin Helsingin sovittelutoiminnassa vuonna 2013. Fenomenologisella tutkimustratetegialla pyrittiin nuorten kokemusten mahdollisimman avoimeen tarkasteluun. Teemahaastatteluin kerätty aineisto kuljetettiin läpi monimenetelmäisen (analysointi- ja tulkintavaiheen (triangulaatio), jossa käytiin tiivistä dialogia, hermeneuttista kehää, tutkijan ja aineiston välillä tulkintojen tarkastelemiseksi ja ymmärryksen syventämiseksi. Aineistolähtöisen triangulaation menetelminä olivat teemoittelu, sovittelutarinat ja sisällönanalyysi. Sovittelu oli nuorten kokemuksissa ennen kaikkea vaihtoehto oikeudenkäynnille, johon liittyi tavoite saada rikosasia helpommin ja nopeammin käsiteltyä. Nuoret antoivat sovittelulle myös hyvittämisen, anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen merkityksiä. Sovittelijoiden puolueeton rooli oli merkittävää Restoratiivisuuden näkökulmasta tarkasteltuna nuorten kokemukset polarisoituvat. Ne, jotka olivat tyytyväisiä sovitteluprosessiin ja lopputulokseen, kokivat sovittelun oikeudenmukaiseksi ja toimivaksi tavaksi ratkaista rikos. Tyytyväisyyttä lisäsi kuulluksi tuleminen, kunnioittava vuorovaikutus ja yhteisymmärryksen ilmapiiri sekä sopivassa suhteessa saatu tuki ja tila ottaa vastuuta. Sovittelun lopputuloksella tai osapuolten rooleilla ei ollut merkitystä tyytyväisyyden tai oikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Tutkielmaprosessia viitoitti nuorisotyön näkökulma, jonka mahdollista lisäarvoa sovittelun restoratiiviseen prosessiin pohditaan nuoruuden elämävaiheen erityispiirteiden tunnistamisen sekä nuorisotyöhön sisäänkirjoitetun menetelmän, reflektoinnin, kannalta